Neuleita rentoutumiseen

Ennen rentoiduin ompelemalla. Nykyisin se on työtä eli rentoutumiseen piti keksiä jotain uutta. Neulominen nyt ei mikään uusi keksintö ole, mutta sitä on tullut nyt tehtyä aiempaa enemmän. Ja tietenkin ompelu on edelleen se mun ykkösjuttu, työnäkin!

Tytöt oli isänsä kanssa kaupassa, kun ostivat tämän ekan paidan langat eli lapset valitsivat värin. Ihmettelin vaan kovin armyhenkistä valintaa...tein paidasta tunikamittaisen, että on edes jotenkin tyttömäinen. Tämä on neulottu Ruttunutun ohjeella ja suurentaen. Neuloessa en vielä tiennyt kenelle neule sopii, mutta lopputulos on ok kuopukselle, koko n. 110cm.

Seuraavan langan valitsin itse, edelleen Novitan Puroa, mutta nyt värissä Takkatuli (Tuo ensimmäinen on väri nimeltä metsä). Edelleen jatkoin samalla mallilla, vielä enemmän suurentaen ja nyt pääsin kokoon 128cm. Lisäksi tein niin pitkät hihat, että jospa mahtuisi vielä toisenkin talven. Nyt kun ei edes pakkasia ole näköpiirissä...jospa niitä ei tulekaan...

Molempiin neuleisiin käytin 4 kerää lankaa.

Näin oltiin jo eskarissakin, hame on aiemmin farkuista tuunattu, sukkikset tuli Pomp de luxin tilauksessa.

Tässä vielä yhteiskuva paidoista, siskoksista en yhteiskuvaa saanut...

Olen tänä talvena kutistanut pesukoneessa ennätysmäärän neuleita! Siis vahingossa! Seuraavat neulelegginsit päiväkotiin paikkaamaan tilannetta. Olivat ennen leveä neulekaulahuivi, jolla ei värin puolesta ollut enää meillä huivikäyttöä. Surautin sen eilenillalla housuiksi.

Täytyy laittaa kuva teille peitetikistä. Näin nättiä teki, vaikka kyseessä oli tuollainen paksu neulos, kuminauha välissä vielä ja olin varma, että nyt alkaa varmasti kone temppuilemaan, vaan ei. Hienoa tikkiä tuli =).

Ps. Katsokaa huutis, käsityökirjat sulkeutumassa ja uusi vaatepaketti lisätty.

Lisää omenaa unipussissa ja ?

Posti tuli ja samoin nepparit! Ja kuopus vetelee kolmatta tuntia unta niin ehdin jo nepittää ja kuvata nämäkin.

Unipussi Myllymuksujen joustiksestä ja yläosa myös Myllymuksuilta, bambufroteeta. Ostin sen esikoisen vihreän kauden aikana ja siitä piti tulla housut. Eihän toi mitään housuihin sopivaa ollutkaan ja siitä lähtien se on odotellut, kuka tarvitsisi unipussin. Nyt päätin tehdä sen omalle tytölle.

Ja mikäs tuo toinen sitten on? Pyyhe (liian pieni kylpypyyhkeeksi) tai pefletti tai hoitopöydän alunen. Sinne sen nyt laitoin. Kyllä, meidän neidillä on vielä hoitopöytä käytössä =D.





Koon puolesta menee 2-vuotiaaksi asti ainakin. Mallia otin vanhasta pussista, jonka ompelin esikoiselle joskus 6-vuotta sitten. Alkuperäinen kaava taisi olla Kodin kuvalehdestä. Ihan varma en ole.

Broderauksen kohdalla näkyy tyollainen ympyrä, se tulee kalvosta, joka laitetaan froteen päälle brodeerauksen ajaksi. Kastelin sen vain nopeasti vedellä (jolloin kalvo sulaa), mutta lopullisesti lähtee sitten ekassa pesussa.





Teksti meinaa hukkua pitkään froteenukkaan, jokatapauksessa siinä lukee "The apple of my eye" ja kun tarkistin sen kirjoitusasua niin löytyi oikein sanonnan alkuperä. Tässä tulee:


The original meaning of the term 'apple of your eye' was the iris or center of the eye. Shakespeare used the term with this meaning in 'A Midsummer Night's Dream' -

Flower of this purple dye,
Hit with Cupid's archery,
Sink in apple of his eye

The Bible also uses the term as well, but the meaning has shifted to mean something that is most dear or most cherished.

Modern usage of this idiom usually refers to something that is especially beloved.

The saying originally meant the central aperture of the eye, presumably because apples were the most common sphere-shaped object around. The apple and apple tree were also a sacred symbols for the early British peoples. This is reflected in such stories as the Island of Avalon (which literally means Apple Island). Now, this phrase is usually figurative, meaning something, or more usually someone, cherished above others. As sight is so precious, someone who is called this as an endearment is similarly precious.



Suomentamaan en ala muuta kuin omassa päässä =D.

Tässä on vielä kuva kehumastani joustofroteekantista. Täydellinen!

Omenahame

Muissakin blogeissa on puhuttu kangasvarastojen tuhoamisesta, sai sitten minutkin penkomaan kaappeja. Nimenomaan monikossa kaappeja. Joku kysyi miten säilytän kankaitani...

Kun muutettiin tänne minun kangaskaappini oli se isoin kodinhoitohuoneen kaappi, joten siinä kiireessä, kun loput rakennusjutut piti jonnekin tunkea niin ne tungettiin sinne. Siellä ovat vieläkin kahden vuoden jälkeenkin...eli siellä on porakoneita, ruuveja ja maalipurkkeja. Joskus aion sen kyllä saada kankaille!

Nyt kankaita on pikkukaapeissa, alhaalla ja ylhäällä ja pöydällä ja vaatehuoneen kolmella hyllyllä sekä isossa säilytysarkussa ja sen päällä (arkku siellä vaatehuoneessa). Eli ei ihme, että jos uusia kankaita ei heti ota käyttöön niin ne hautautuvat jonnekin.

Se voisikin olla uudenvuodenlupaus tälle vuodelle, uusia kankaita ei saa "säästää" vaan ne pitää heti leikata! Sillai ne tulee ommeltuakin!




Myllymuksujen omenajoustofrotee oli jo pitkään "säästössä", mutta nyt tuhosin sen kokonaan. Tämä hame valmistui viimeisistä jämistä. Muut voin esitellä vasta, kun Kotimäen puodin tilaus (neppareita) saapuu. On viipynyt jo pitkään, mutta heille on syntynyt vauva, joten miehet siellä yrittävät puotia pyörittää. Eli ymmärrettävää.




Helman kanttasin joustiksella ja se sujui paremmin kuin resorilla kanttaus. Kannattaa kokeilla kaikki te peitetikkikoneen nauhankääntäjineen omistavat! Aion tehdä jatkossakin noin, voisi olla hyvä bodyjen pääntiellä...
Resori on jofotexin raitaa jälleen kerran, kokeilin ensin punaista, mutta tuli jouluisen näköinen hame ja tämä on kesää varten.

Eli lisää omppuja tulossa, kun nepit saapuu....

Junabody junasettiin

Junasetti on ollut kovasti käytössä, mutta aina sen alle piti pukea mikä sattuu body. Nyt syntyi sitten jämistä alle lyhythihainen alusbody ja kelpaa tämä kesällä ihan näkyväänkin käyttöön. Hassua, että ekojen lasten kohdalla julistin lyhythihaisten bodyjen olevan turhia ja nyt niitä on aina liian vähän...enemmänkin näitä voisi siis tehtailla.



Peitetikkikoneen kanssa olen taas oppinut uutta, kiitos tänne ja kaverille, joka tunnistanee itsensä tästä =). Tuossa bodyssa esim. hihansuut tein eri säädöillä, kuin muut kantit niin hihansuut saa pussittaa hieman ja muut on suoraa kankaan vetämättä.
Mutkia vielä harjoitellaan entistäkin paremmiksi, mutta kyllä tuon koneen kanssa näköjään sinuiksi oppii kun aikaa kuluu ja ompelee ja ompelee ja ompelee...=D


Katsokaahan taas Shopin puolelle, sinne on päivitetty kaikkea kivaa!

Paljon apinoita

Nyt tuleekin paljon kuvia. Viimein sain tehtyä sen kuopuksen tarvitseman hupparin niin nythän sitä ei helteessä tarvita...

Apinahuppari myllymuksujen joustofroteesta Suuren käsityölehden 10/2007 kaavalla, jota muokkasin kyllä reilusti.





Ulkona viimein nämä nepitin. Kotimäen puoti toimi moitteettomasti ja nopeasti.

Hihansuihin laitoin resorit niin on pitkäikäisempi takki. Tää on kyllä täydellisen ihana ja pehmeä. Vuorikin on joustofroteeta (eurokankaan).

Mietin et naapurit pitää hulluna, kun puen kamalassa helteessä takkia vauvalle, mutta äkkiä piti saada kuva =D.

Jämäpaloista sitten haalarihousut, saman lehden kaavalla ja reilusti muokattuna myös. Varsinkin pituutta lisäsin, eli nämä on täyspitkät housut syksyksi.

Otin kuvia myös ompelusta. Takin resorikaitalehuolittelu on niin pitkä, ettei mitenkään selviä ilman jatkosaumaa resorissa. Minä hoidin sen näin.

Viereisellä ompelukoneella jatkosauma.

Sitten varovasti eteenpäin pinseteillä paksua kohtaa eteenpäin auttaen. Se ei muuten etene nauhankääntäjässä. Ja saumanvarakin pitää leikata melkein olemattomiin.

Tässä kuva valmiista jatkoksesta ja se jäi takin helmaan niin ei siellä haittaa.

Tämä taas on lopetus ja päättely. Siisteinhän olis jättää sivusauma auki ja resorinpäät sinne, mut olin laiska enkä jaksanut, koska vuoritin takin.

Manssumekkoja

Strawberry-tunika Ottobre 3/2008.




Nauha Farbenmixin ja tilattu Iinulta. Olis mekko ollut ok ilmankin, mutta ihastuin tuohon nauhaan niin tuli se laitettua.




Resorit on tehty kahdesti. On ollut sitä taistelua peitetikkikoneen kanssa ja ensin tein pääntiet ja purin. Resori oli oikeanväristä, mut liian löysää. Ei kun purkaman ja alusta. Säädin koneenkin uusiksi alusta asti ja kannatti! Alkoi homma sujua ja nyt voi olla tyytyväinen.




Stawrebby tunika oli esikoisen ja keskimmäiselle ei riittänyt kangas kuin T-paitaan ja hän ei T-paitoja pidä, joten lisäsin rimpsun helmaan. Tuomiota en ole vielä kuullut eikä ole sovitettu. Tein pariksi leggarit, caprimittaiset Marimekon pallotrikoosta. Kaava Suuri käsityölehti 1/2009 lyhennettynä legginsikaavasta. T-paitakaava Ottobre 3/2008.

Tässä lähempää kuvaa kaitalehuolittelusta (Janomen nauhankääntäjällä). Säädin vähän ohjeen vastaisesti niin sujuu paremmin. Ohje käskee säätää resorin ylä- ja alakäänteen täysin päällekkäin, mutta silloin minulla alkaa tikki heittelehtimään. Nyt säädin alakäänteen hieman leveämmäksi niin sujui.

Eli oikealla puolella tikki on reunassa kuten kuuluu, mutta nurjalla ei aivan reunassa. Kelpaa kuitenkin minulle nyt näin, koska tikki ei enää karkaile minne sattuu. Neuloista oli käytössä keskimmäinen ja oikea.

Mansikkatrikoo De stoffenstunterilta . Kiva kauppa ja ihania kankaita, mutta posteja maksoin 23e.

Unihaalareita nauhankääntäjällä

Huomasin, ettei pienimmäisellä ole unihaalareita. 74cm on jo pieniä ja seuraavat kaapissa on 86 eli liian isoja. Siispä ompelemaan, kun trikoitakin on aivan liikaa kaapeissa!
Ensin pääsi käyttöön nämä, aikanaan tilkkutöihin hankitut alusta ja leikkuri. Ei minusta tullut tilkkuilijaa, yhden parisängyn peiton tein saksilla ja mittanauhalla (siis ilman tuota alustaa ja leikkuria leikkasin kankaat) ja sen jälkeen hankin nämä, mutta en enää paljon mitään tainnut tehdäkään. Nyt sitten pääsivät käyttöön, kun tape binderiin täytyy leikata 4,2cm levyistä resoria.

Ja kaksi yöpukua kokoa 80cm valmistui. Sydänkangas eurokankaasta, pallollinen nansoa huuto.netistä. Resorit taas tanssivasta langasta ja vetoketjut sieltä lopettavasta ompelimosta hamstrattuja.

Tape bideria säädin varmaan tunnin! Sit aloitin tuosta vihreästä ja ei...kuten kuvasta näkyy. Ommel hyppäsi taas väärään kohtaan aluksi. säädin sitten kesken ompelun ja loppu meni ok.

Sydänpuku meni jo paljon paremmin, mutta en ole kyllä vielä sinut tuon koneen kanssa. Pientä kiroiluakin oli jo että helpompaa olis kaksoisneulalla. Senkin takia, että siinä ei mene resorinauhaa hukkaan yhtään kuten tässä.

Onhan lopputulos kuitenkin kivempi. Ja näiden jälkeen jatkoin säätämistä. Nyt pitäis olla ok jos saan vielä langat vaihdettua niin ettei nauhankääntäjä liiku senttiäkään tai oikeastaan milliäkään!!

Jos joku koneen omistaja on keksinyt jo jippoja säätöön niin kertokaa ihmeessä!

Nauhat taas Farbenmixin. Ja kaava suuresta käsityölehdestä.

Tunika itselle

Voi kun oon onneton kuvien kanssa vai pitäsikö syyttää vanhaa kameraa. Olis niin kiva kun olis blogi, jossa on täydellisiä ja selkeitä kuvia. Mun on tälläisiä äkkiä jossakin lattialla napattuja.

Tästä nyt kuitenkin näkyy minkälaista jälkeä sain aikaan kapealla ompeleella tunikan helmaan. Materiaali on velouria ja kaava omasta päästä.

Yläosassa on trikoovuori ja pään- ja kädentiet ompelin myös peitetikillä. Helmaa koristaa mummoni tekemä pitsiliina. Että vähän kierrätystäkin tähän tuli =).

Koneeseen oon kyllä todella tyytyväinen! Ihan hämmentynyt olo, kun saa itse aikaan "tehdasjälkeä". Nyt ehkä paremmin uskaltaudun tekemään muillekin lahjoja itse. Välillä kun tuntuu, ettei itsetehdyistä kiitosta heru, vaikka on tehnyt kovan työn ja onnistunutkin omasta mielestään.

Koneen vieressä mulla on saumuri ja käytän sen roskakoria, langanpätkiä kun saan aikaan koko ajan ja leikkaan ne heti pois, kun sauma päättyy. Muuten olis pöytä täynnä roskaa, jos ei olisi tuota saumurin roskista.

Se on ihanaa, ettei kone tarvii mitään säätöjä (kai, ainakaan vielä) vaan ommel vaihdetaan vaan neulojen määrää vaihtelemalla. Reunimmaiset käytössä tulee siis leveää ja kahdella vierekkäisellä kapeaa ommelta.

Lisätarvikkeenä mulla on "tape binder" eli nauhankääntäjä ja sitä en ole vielä ollenkaan kokeillut. Ompelupöydällä on kyllä sitä odottavia töitä, mutta ajattelin kerrankin edetä hitaasti ja tulla tutuiksi koneen kanssa niin jos ei sit menis hermot ja tulis takapakkia.

Janome coverpro saapui

Pääsiäisreissusta palattu ja aiemmin esitelty merinovillahaalari oli käytössä automatkoilla (n. 4h suuntaansa) ja osoittautui hyväksi jo nyt, vaikka on siis ensi talveksi tehty. Mahtuu kyllä silloinkin koska venyy tosi paljon.

Ennen kun reissuun lähdettiin, hain Siwasta matkahuollon noutopisteestä tämän. Matka suomeen kesti 8 työpäivää.

Ihan pari saumaa ehdin kokeilemaan vaan ennen lähtöä enkä ole paluun jälkeenkään ehtinyt muuta kuin tehdä kaudenvaihtoa ja siivota ja pestä pyykkiä. Nyt ne hommat alkaa olla valmiit eli eiköhän niitä kokemuksiakin pian tänne tule.

Sain uudemman deluxe mallin, vaikka hinta oli vanha. Lisätarvikkeineen 419 puntaa. Visalaskua odottelen ja sitten tietää tarkalleen mitä olen euroissa englantiin velkaa.

Kuvassa näkyy kaikki mitä paketissa oli lukuunottamatta pikku pussia, jonka meinasin heittää roskiin kunnes huomasin, että siellä on ratkoja, neuloja ja mittanauha. Neuloja tuli koneen mukana pari pakettia, joten varmaan turhaa tilasin niitä itsekin koneen mukana.