Tunika itselle

Voi kun oon onneton kuvien kanssa vai pitäsikö syyttää vanhaa kameraa. Olis niin kiva kun olis blogi, jossa on täydellisiä ja selkeitä kuvia. Mun on tälläisiä äkkiä jossakin lattialla napattuja.

Tästä nyt kuitenkin näkyy minkälaista jälkeä sain aikaan kapealla ompeleella tunikan helmaan. Materiaali on velouria ja kaava omasta päästä.

Yläosassa on trikoovuori ja pään- ja kädentiet ompelin myös peitetikillä. Helmaa koristaa mummoni tekemä pitsiliina. Että vähän kierrätystäkin tähän tuli =).

Koneeseen oon kyllä todella tyytyväinen! Ihan hämmentynyt olo, kun saa itse aikaan "tehdasjälkeä". Nyt ehkä paremmin uskaltaudun tekemään muillekin lahjoja itse. Välillä kun tuntuu, ettei itsetehdyistä kiitosta heru, vaikka on tehnyt kovan työn ja onnistunutkin omasta mielestään.

Koneen vieressä mulla on saumuri ja käytän sen roskakoria, langanpätkiä kun saan aikaan koko ajan ja leikkaan ne heti pois, kun sauma päättyy. Muuten olis pöytä täynnä roskaa, jos ei olisi tuota saumurin roskista.

Se on ihanaa, ettei kone tarvii mitään säätöjä (kai, ainakaan vielä) vaan ommel vaihdetaan vaan neulojen määrää vaihtelemalla. Reunimmaiset käytössä tulee siis leveää ja kahdella vierekkäisellä kapeaa ommelta.

Lisätarvikkeenä mulla on "tape binder" eli nauhankääntäjä ja sitä en ole vielä ollenkaan kokeillut. Ompelupöydällä on kyllä sitä odottavia töitä, mutta ajattelin kerrankin edetä hitaasti ja tulla tutuiksi koneen kanssa niin jos ei sit menis hermot ja tulis takapakkia.