Pikku-Peppi

Lumikki ja seitsemän kääpiötä höystettynä pallokankaalla. Kääntämekko peppimallia. Aika pieni ja aika söpö!

Retrovelour -asu

Tyttöjen tädille kiitos tästä retrovelourista. Toiveena oli, että ompelisin vaikka hupparin, mutta ei ihan tullut hupparia, ainakin se huppu puuttuu!

Tikkauksia, kam-neppejä, pitsivetoketju, 3 erilaista resoria, tasku... joko tähän tuli ihan liikaa kaikkea samaan asuun?

Meidän pienin superpehmeän velourin ystävä tykkää uudesta talvioloasustaan!

Toivemekko

Tyttö näki tämän retropuuvillan ja pyysi ostamaan, kirpparilla. Annoin selata ottobreja ja kaavaksi hän valitsi tämän rypytetyn mallin lehdestä 3/12.

Ompeluseurassa viimein tein (siis tälläkertaa vain piirsin) kaavat ja leikkasin ja aloin ommella. Vaan eipä ollut tarpeeksi kumilankaa mukana ja kesken se jäi. Mutta ehti hyvin kesäksi nytkin, valmis on.

Malli on aika niukka ja ehkä enemmän tunika kuin mekko, joten legginsit tarvitsee pukea alle, mutta niihän suomessa usein muutenkin.

Pidempi mekkoprojekti

Ensin oli retroinen pussilakana, josta haluttiin mekko. Mutta mietittiin millainen. Kangas odotteli tuolla Selian hyllyllä.
Mekko, jossa on lappu edessä, ja napit, valkoiset ja olkaimet selästä ristiin. Sellaista kaavoittamaan siis, koko 146/152 cm. Napeissa säätövara, eli menee jonkin aikaa päälle.

Kuvista puuttuu vielä vyö, se lisättiin vielä. Sen voi solmia vyötärölle tai jättää pois, oman mielen mukaan.

Kangasta vielä jäi ja saman perheen äidille syntyi tunika/mekko koossa S. Tämä syntyi sitten vähän nopeampaan kuin tuo ensimmäinen. Ihana simppeli malli otettiin asiakkaan vanhasta suosikkivaatteesta hieman muunnellen ja raidat laitettiin kohtaamaan edessä. Se olikin hieman haasteellista...retrokankaassa ei raitaleveys ole ihan millilleen joka kohdassa, mutta taistelujen kautta voittoon ja valmista tuli!

Apiloita ja amppareita

Vielä palanen jäi tämänkin hameen jälkeen tätä aarteena säilöttyä retrovelouria.

Tämä hame kukkataskuin asiakkaan tilaama ja toivemitassa tehty, kokona 122/128 cm. Taskujen värin sain päättää itse ja tein punavihreät, niiden velourien väri sopi parhaiten.

Farkkufriikki

Olenko ennen kertonut, että olen vähän farkkufriikki, tai tarkemmin farkkumekkofriikki? Niitä on vaikea vastustaa!
Yläkuvassa oleva hame, noin 30-vuotta vanha löytyi mummulasta ja sai uuden elämän hieman vain lyhennettynä ja uudelleen tikkauslangalla tikattuna. Täydellinen keskimmäiselle, jolta vanha tämäntyylinen jäi juuri pieneksi.

Alakuvan mekko löytyi samalla reissulla ja oli kokolapun mukaan mukamas S -kokoa. Helma ihastutti niin, että siitä oli pakko saada uusi suosikkihamonen raitaresorilla. Tätä on pidetty jo paljon! Nyt se menikin välillä pesua odottelemaan pyykkikoriin.

Raitaresori farkkuhame yhdistelmä on ollut ihana jo täältä, klik, lähtien. (kuva postauksen lopussa)  Ja vieläkin tekee mieli yhdistellä niitä lisää.

Tästä tuli ihan Marianne -karkki.

Farkusta puheenollen paljon toivottua Farkkujerseytä on nyt tilattu Seliaan lisää ja arviolta se saapunee parissa viikossa.

Nyt viikonlopun tarjouksena on Laulukala, olkaa hyvä!

Kirpparilta idea

Tai idea on ollut jo monessakin blogissa eli tuo virkattujen pitsiliinojen kiinnitys mekkoon. Omassakin mekossa sellainen oli jo vuonna 09. Löysin postauksenkin pitkän haun jälkeen, se on täällä. Oma mekko jäi melko vähälle käytölle, mutta nyt kokeiltiin tytölle tehdä kasvujemmaan isompi mekko.

Raitajoustis on kaapissa odotellut ja nyt sen raaskin leikellä, mutta voi harmistus, se oli virheellistä. Huomasin virheen vasta ommellessa, mutta kyllä tämä käyttöön pääsee, sitten kun koko on sopiva.

Onko tämä jotenkin jouluinen kuitenkin? Pitsiliinat on varmaan ainakin joku joulu mielessä virkannut ja minä ostin ne kirpparilta 2€/3kpl.

Selian puolella vielä tänään kaupanpäällisiä! Ja noshin resoreita vähän jäljellä myös hintaan 9€/m. Ja mitäs vielä... jotain löytyy vielä kympilläkin valmiina vaatteena.

Optinen omena takki

 Tilauksesta takki koossa 134/140 cm. Ohuella vuorilla, edessä napit, takana kumpparikiristys ja hiippahuppu. Näihin takkeihin menee aikaa ja ajatuksia, joten niihin ihastuu. Haikein mielin tämänkin pakkasin matkaan uuteen kotiin. Hei, hei takki!

Kesäverskaa

Otsikon sanaa "verskat" en edes ikinä käytä. Mutta jotenkin se nyt tätä postatessa tuli ensimmäisenä mieleen.
Niin, verkkapukuakaan ei pitänyt ommella, mutta mulla on sellainen "paha tapa", että jos kirpparilla on joku hylätty kangas niin se pitää pelastaa. Ja ajattelin ommella tästä retrosta keltaisesta kapoisen verkkatakin. Lila-keltainen oli suunnitelmissa, koska tytöllä on päikkyyn hommattu lilat ulkohousut kevääksi/kesäksi.

Kangas sitten kuitenkin taipui suuren inspiraation kynsissä kokonaiseksi asuksi ja lila väri jäi kokonaan pois. Tää oli niin retroromanttisen hemppis tuon babypinkin kanssa.

Vetoketju aito retro myös, siitä kiitos tyttöjen tädille! Puvun tereet kaapissa odotelleita vinonauhoja, trikoisia sellaisia. Kaavat omaa leikkelyä ja vanhoista muokkailua ja koko noin 116/122cm.

Lopusta kankaasta tein vaihtarit kaverin kanssa, mulle vetoketjuja, hänelle kamalanihanaa verkkarikangasta =).
Verkkarithan on oikeasti aika kamalia (?), mutta ilmeisesti uudestaan muodissa, kun niitä taas näkee juurikin niissä 80´ ja 90´lukujen väreissä.  Ja päikyn hiekkalaatikolla ne on vaan hyvät, hiekat karisee pinnasta hyvin pois.
Ja tietenkin nuo vaaleanpunaiset osat on pian ruskeat...

Kesää kohti lätsäillään

Kesään kohti tosiaan, ensin lätsäillään varmaan lätäköissä, mutta sitten jo pian lätsät päässä =D.

Punaisia retrolätsiä löytyy kaupasta.

Ensimmäiset tilatut lätsät:

Vesileikit kankaasta tuli ihanan hemppis lätsä. ei paahda aurinko vaaleaan hattuun.

Punainen sopii Tickettiin.

Ja pöllöjä vaaleanpunaisella pohjalla. Oman lätsän, vaikkapa tälläisen pöllöisen tilaus onnnistuu täällä, klik.

Retrokesää 2013

Otsikko tulee siitä, että tämä on näköjään perinne...talvella retrokankaat hautuu kaapissa ja kevään lähestyessä alan ommella Retroisia mekkoja.

Kokeilin singoallamalliinkin selkään pumpputaskua, johonkin se on helteelläkin laitettava (se insuliinipumppu).

Toinen samankokoinen ja mallinen isosiskolle. Tämä oli retrokankaana ostettu Lumikki ja seitsemän kääpiötä, sitten pinnasängyn lakanana palvellut ja nyt mekoksi.
Tein tosiaan saman kokoiset, vaikka toinen on 113cm pitkä ja toinen 136cm pitkä. Pituus ei niin vaikuta, kun se ruumiinrakenne on vähän erilainen...

Ihan kamala ekaluokkalaisen mielestä.

Ihan kamala, koska siinä on tasku! Ehkä pikkusisko saa tämänkin?

Kesää oli kuitenkin kiva leikkiä, ilman sukkahousuja ja sukkia ja äitin leikkuupöydällä =).

Mummon kolttu

Äidin komerosta löytyi mekko, tai olin sen kyllä monta kertaa aiemminkin nähnyt, mutta en ollut kiinnittänyt huomiota. Kun en tykkää kiiltävästä...enkä sinisestä...
Nyt tuli ajatus, että pohjaväri kyllä sopisi omien hiustenväriin. Veli tiesi kertoa, että tämä on meidän mummon vanha, ehkä siis 70-80 lukujen taitteesta, koska itse en muista. Mummo kyllä ompeli, sen muistan ja jäljestä näkeekin, ettei kyseessä ole tehdasvalmisteinen mekkonen.
Aika mummokolttu se oli tyyliltään ja todella pitkä. Ensin lyhensin, jonka jälkeen se näytti seuraavalta:

Vyö vielä ja kyllä, minä aion tätä pitää!

Grey Days

Tämän hupparin väritys on kyllä kaukana harmaasta pävästä. Hupparin malli on uusimman ottobren Grey days, koko pienin 134cm. En jaksanut pienentää, vaikka tämän hupparin väritys on taas pienimmän tytön lemppareita.Pinkkiä, lilaa ja keltaista.
Keskimmäiselle tytölleni (kuvassa) en osaa tätä yhtään ajatella, mutta ainakin äsken kuvausta varten puki ihan mukisematta päälleen.

Paljon on kangasta lähtenyt kaapista (myymällä ja ompelemalla) ja jotain on tullut ostettua lisääkin. Retro colleget on yksi, mitä tuntuu olevan vaikea vastustaa. Kuten tämä villieläin college, jota sain palan ostettua nähtyäni sitä erään ompelijan kangashyllyssä netin kuvassa.
Yksinään se ei olisi riittänyt, joten lisänä on tähticollegea ja resori on ihan uutta Selian valikoimasta.

Malli on kiva, sopivan leveä ja pitkä. Huppukin on sopivan kokoinen, ei jätti eikä mini. Neppareiden kanssa taistelin useamman kerran ja kynänjälkiä näkyy paikkamerkkeinä, lähtevät sitten pesussa.

Toinenkin collegepala tuolla odottelisi, mutta viitsinkö sittenkään tehdä toista hupparia...hmm.

Velourhousuja ja tunnelma-takki

Kaikki vaatteet tässä postauksessa tein samaan tilaukseen. Aplikointikuvat on asiakkaan piirtämiä, samoin muistorikas takkikangas on asiakkaan omaa vanhaa pussilakanaa.

Muffinsihousut rusetilla, pinkki velour.

Taikurikissa housut pojalle, tummanharmaa velour.

Tunnelma -takki....itse nimesin, kun kangas oli asiakkaalle tärkeä ja muistorikas. Vuori löytyi eurokankaasta, samoin vetoketju. Hihat on käännettävät, että menee kahden koon ajan. Huppu on hiippamallinen.

Vielä söpöset kissahousut ja itse ihastuin tähän uuteen vaaleaan harmaaseen velouriin. Paksua ja ihanaa, vain 10% polyesteriä, loppu puuvillaa. Pehmeää ja ihanaa. Oma tyttö on alkanut suosia velourvaatteita, halailee niitä ja sanoo: "Superpehmeää!!" Näistäkin housuista ompeluvaiheessa moneen kertaan tarkisteli, olisiko ne hänelle....